Kävin tänään tunnin kävelyllä ihanassa auringonpaisteessa. Tuuli pöllytti lunta ympäriinsä, mutta silti ei ollut kylmä. Välillä pysähdyin seisomaan kasvot aurinkoon, olin vaan siinä ja imin valoa itseeni. Metsässä kuuntelin tuulen huminaa puissa ja ihmettelin maahan pudonneita neulasia, joista tuli ihan mieleen lapsuuden kevättalviset hiihtoreissut.
Alun perin minun piti mennä tänään joogatunnille, mutta ei yhtään kaduta, että ”lintsasinkin” aurinkoon. Jooga on tärkeä osa elämääni, mutta helposti senkin harrastamisesta tulee suorittamista. Ehkä kehoni kaipasi nyt enemmän aurinkoa kuin joogaa.
Tänä talvena on muutenkin ollut hienot kelit. Sanokoot talvesta valittajat mitä vaan, minä tykkään. Sitäpaitsi valon määrä on jo lisääntynyt joulukuisesta ihan huimasti. Sen huomaa vaikka tästä kuvasta, joka on otettu joulun välipäivinä.
Yhtenä iltana sattui tällainen uskomaton auringonlasku. On jotenkin sellainen olo, että olen nyt täynnä energiaa huomaamaan tällaisia elämän pieniä ihania asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti