Raakasuklaainspiraatio

Tervetuloa uuteen blogiini! Vaikka maailma on jo pullollaan lifestyle- ja ruokablogeja, tarvitsee se mielestäni vielä yhden − koska itse haluan perustaa sellaisen.

Aion pitää tätä blogia eräänlaisena todisteena elämänmuutoksestani sekä inspiraationlähteenä uusiin muutoksiin. Onhan usein niin, että mitä enemmän innostuu ja antaa itsestään muille, sitä kauemmas se johtaa.

Olen jo pitkään halunnut ottaa ruokavaliooni enemmän raakaruokaa, ottaa siitä vaikutteita muun ruuan ohelle. Nyt, palattuani vuoden ulkomaanreissulta, se on vihdoin käynyt hieman helpommaksi. Ihan vaan siksi, että on oma keittiö ja vähän enemmän suunnitelmallisuutta ruuanlaitossa.

Yksi ensimmäisistä kokeiluistani on ollut raakasuklaa, jossa oli pelkästään se vika, että on tuottanut tuskaa yrittää olla syömättä sitä liikaa. En ole enää vähään aikaan välittänyt sokerisista perussuklaista, mutta tämä peittosi kyllä useimmat kaupan tummatkin suklaat. Pari palaa olisi ainakin minun tapauksessani optimi suklaan kerta-annos, koska en oikein siedä kofeiinia, mutta sallittakoon nyt pienet överit sentään eka kerralla.

Totta puhuakseni tämä ei ollut aivan ihka-ensimmäinen kerta, kun tein ”raakasuklaata”. Viime kerralla sitä ei vaan oikein voinut raa’aksi kutsua, koska käytin siihen tuhoamismielessä vanhan kaakaojauheen jämät raakakaakaon sijaan. Maussa ero oli muutenkin kuin yöllä ja päivällä, koska viimeksi rasvaksi tuli pelkkää kookosöljyä, joka teki suklaasti omaan makuuni liian kookoksista.

En seurannut mitään tiettyä ohjetta, vaikka niitä aluksi yritinkin netistä googlettaa. Niin kuin monissa ohjeissa sanotaan, paras tulos syntyy maistelemalla.

Suklaaseen tuli:

Aika paljon kaakaovoita

Sopivasti raakakaakaojauhetta

Kourallinen rusinoita

Kaksi kourallista mulperimarjoja

Puoli desiä hasselpähkinöitä rouhittuna

Puoli teelusikallista morttelissa hienonnettua merisuolaa

Rutkasti juoksevaa hunajaa

Tämän kummempaa ohjetta en viitsi tähän laittaa, koska parempia löytyy muualtakin. Mutta hyvää tuli tästäkin ja tuntui toimivan ihan kaivatunlaisena piristeenä keskellä työpäivää.