Turkisdilemma

Tehdään nyt heti selväksi, että vastustan turkistarhausta enkä ikinä ostaisi uutena turkkia tai muuta vaatetta, jossa on turkissomiste. Käytetyn kirppariturkiksen suhteen mielipiteeni on kuitenkin häilyvämpi. Jos vaate jäisi muuten kirpputorille lojumaan tai päätyisi jopa kaatopaikalle, eikö ole parempi ostaa käytetty turkisvaate kuin jokin muu vaate kaupasta uutena?

Tätä periaatetta noudatellen ostin hiljattain takin UFF:in alennuspäiviltä. Hintaa tälle mustalle talvitakille, jossa on valkoinen turkiskaulus, tuli 10 euroa. Takki on ihanan lämmin ja mielestäni tyylikäskin.

Tuo turkiskaulus nyt kuitenkin vielä kummittelee. Viestitänkö tällä takilla, että on ihan ok käyttää turkiksia? Uskoisin, että jo takin mallista henkii, että se on vanhaa kamaa eli ostettu kirpputorilta. Kuitenkin minua on vähän alkanut hävettää tämän turkistakkini käyttö. Jotkut ystävistäni ovat luoneet sen kaulukseen kummastuneita katseita, mutta eivät ole sanoneet mitään. Toiset ovat taas silitelleet kauluksia ihastellen. Sekin on tuntunut pahalta: sehän on kuollut eläin, mitäs sitä silittelet!

Onneksi on tulossa kevät ja voin piilottaa tämän häpeällisen takin ensi talvea odottamaan. Kumma juttu muuten, että vaikka käytän jonkin verran nahkatuotteita, niiden suhteen ei tällaisia moraalisia pohdintoja useinkaan tule käytyä. Nahkatakkini olen pääsääntöisesti nekin ostanut kirpparilta. Nahkakengistä ajattelen, että ne ovat vain niin paljon kestävämmät ja ekologisemmat kuin tekonahkakengät, että valitsen siksi mieluummin nahan. Olen myös ymmärtänyt, että nahka saadaan lihateollisuuden sivutuotteena, joten en nahkaostoksilla tue yhtä suorasti alaa kuin ostamalla turkin.